Sukset liikkumisvälineenäSuomalaiseen elämänmenoon on aina kuulunut hiihtäminen. Harvaan asutussa maassa tarvittiin keveästi ja vakaasti hiihdettävä suksi pitkille taipaleille. Varsinkin Pohjois-Suomessa hiihtomatkat oli tavallisesti kymmeniä kilometrejä, jopa satoja kilometrejä. 1800-luvulla Kainuussa suksesta kehittyi 2,7-3,0m pitkä ja n. 8cm leveä matkasuksi malli josta tuli yleinen ympäri maan. Tärkein ominaisuus tällä suksella oli hyvä kantavuus ja vakaa käytös pehmeällä lumella hiihtäessä. Yleissuksea joka toimisi joka tilanteessa hyvin ei ole olemassa. Valmiille ladulle, kovalle hangelle, rinteessä lasketteluun, avotunturiin, pehmeälle lumelle jne. tarvitaan aina omanlaisensa suksi. Hiihtoalustan ollessa kova tulee suksen olla lyhyt, jalkava ja jäykkä. Jos lisäksi halutaan lasketella rinteitä tulee suksen olla etupainoinen ja keskeltä kapeampi. Kun hiihtoalusta on pehmeä, upottava tulee suksen olla pitkä, leveä, vähemmän jalkava ja takapainoinen. Entisajan matkasuksi sopiikin nykyään mainiosti retkihiihtäjälle joka etenee verkalleen luontoa tarkkaillen, maisemia ihaillen. |